Carl von Linné

Ruotsalainen Carl von Linné (1707–1778; Linnæus ennen aateloimistaan 1757) oli aikansa merkittävimpiä luonnontutkijoita. Nykyisin Linné tunnetaan ennen kaikkea kasvien ja eläinten luokittelujärjestelmän ja nimeämiskäytännön perustajana. Sanonnan mukaan ”Jumala loi, Linné järjesti”.

Smoolantilaisessa Råshultin kylässä syntynyt Linné oli kiinnostunut kasveista pienestä pitäen. Kasvioppi sisältyi tuolloin lääketieteeseen, joten Carl lähti opiskelemaan lääkäriksi Lundin yliopistoon 1727. Valmistuttuaan hän toimi lääkärinä ja myöhemmin kasvitieteen ja lääketieteen professorina.

Linné teki vuonna 1732 tutkimusmatkan Lappiin, joka tuolloin oli tiedemiehille suurelta osin tutkimatonta aluetta. Matkallaan hän tutki kasvien lisäksi myös paikallisten ihmisten elämää ja kulttuuria. Teoksessa Lapin kasveja (lat. Flora Lapponica 1737) Linné kuvailee kasvien lajiominaisuuksien lisäksi niiden kansanomaisia käyttötapoja. Matkapäiväkirja Lapinmatka 1732 julkaistiin vasta vuonna 1889. Linnén käsitys alueen ihmisten elämästä oli varsin romanttinen: ”En koskaan ole nähnyt millään kansalla niin mukavia päiviä kuin lappalaisilla”. Linné oli luonnollisesti kiinnostunut myös kasvien käytöstä lääketieteessä ja kirjoitti aiheesta oppikirjan 1749.

Linnén suurin ansio on eliöiden tieteellisen luokittelun ja nimeämisen kehittämisessä. Eliöt luokitellaan hierarkkisesti ryhmiin yhtenäisten ominaisuuksien perusteella. Aiemmin eliöistä käytettiin kuvailevia nimiä, jotka saattoivat olla hyvinkin pitkiä. Linné lyhensi järjestelmässään monisanaiset nimet kaksiosaisiksi. Eliön tieteellinen nimi muodostuu sukunimestä ja lajinimestä. Tämä nimeämiskäytäntö on edelleen voimassa, vaikka Linnén luokitteluperusteista on luovuttu. Vanamon (Linnaea borealis) Linné nimesi itsensä mukaan.

Arkistossa