Sápmelaš jurddaša olbmo leat oassi luonddus, gos son oažžu vuoimmi ja dearvvasvuođa. Son ohcala oktavuohta lundui ja dan fámuide. Go oktavuohta lundui váidu, de olbmo fámut maid geahppánit. Árbevirolaččat sápmelaš vuohki váldit luođu buriid galggai dahkkot dihto vuogi ja njuolggadusaid mielde. Galggai váldit várrugasvuođain, juobe jearrat lobi das maid áiggui váldit.
Olusat doibmejitge dáid njuolggadusaid vuođul, nuppit fas eai loga diehtit doarvái dahjege sis ii leat dilli čuovvut vaikkeba mánu, son lea čatnon diibmui ja bárgoáigái. Ovdamearkan mánu váikkuhus šaddolašvuhtii, nugo muorraváldimii. Go mánnu lea šaddamin dalle gánneha boaldenmuoraid njeaidit ja maid sávzzaid beaskidit, vuovttaid čuohppat ja njuovadit. Ovddeš áiggiid manai olu eanet boaldenmuorra go dál, ja lihkká muorrašaddu ii leat dainna nohkan, njeaidimat leat dahkkon dikšunláhkái. Rievttes áiggis njeaidin váikkuha šattolašvuhtii ja muora kvalitehttii. Rievssaha gárdebivddus adnojit maid olu rissit ja fertege váruhit ahte ii muorahuhtášii doppe gos gárdu.
Goahti
Dieđusge muoras leat eanet árvvut go fal ávnnas ja boaldenmuorra. Muorain fidne bárkku náhkkedikšumii, báidnagii ja dálkkasin. Beassi lea isolašuvdna, cahkkehat, duodjeávnnas ja hávi ala dálkkas. Muorra ieš lea guoibmi ja suodji, mas leat iežas smávva dálkkádagat, hájat ja ivnnit ja buot dain dat lea oktan oassin birrasis ja eanadagas mii oidno goas ruonasin goas vilges ritnivuovdin.
Ja nie lea buot šattuid buohta ja buot váikkuha buohkaide, ii mihkkege leat okto veagalaš.
Áillohaš, Nils Aslak Valkeapää, sániiguin:
“Beaivi
máilmmi áhčči
Eanan
giđa nieida
almmiravdda gollerásit
háisuoinnuit
humahalan eatnama
ja gulan ádjagiid vástideame
jietnasilbbain silbajienain
humahalan eatnama
meaddel áiggiid.Beaivi
máilmmi áhčči
Eanan
eallima eadni”
elämän äiti”
Aurinko, isäni (Beaivi, Áhčážan, 1992, DAT; käännös Pekka Sammallahti)
