SÄNIVAJÂSEH

Ain kyeli čääsist, jis ij ain väärpist.
Aina on kala vedessä, jos ei aina apajassa.

Ij kuárus sekkâ ciäggáá.                            
Ei tyhjä säkki pystyssä pysy.

Keđgi ij kuássin kobđo, pic ain vuáju.        
Kivi ei koskaan kellu, vaan uppoaa.

Kievhi vuoššâđ asta, mut čuáskudiđ ij oostâ.   
Köyhä ehtii keittää, mutta jäähdyttää ei ehdi.

Kolmum olmooš ij aaneet tuulâ pieijâđ, tot puáldá ubâ kuáđi. 
Paleltuneen ihmisen ei sovi tulta tehdä, hän polttaa koko kodan.

Niälgum olmooš ij aaneet mälistiđ.             
Nälkäinen ihminen ei kelpaa ruoanlaittajaksi.

Kománâm čääci ij kuássin lite siisâ puáđi.
Kaatunut vesi ei koskaan astiaan tule.

Kote lii uccáá suuhâm, tast láá rašes kieđah. 
Joka on vähän soutanut, sillä on heikot kädet.

Ko ennuv juvviih oovtsai kolgeh, tast šadda stuorrâ juuhâ.
Kun monta puroa virtaa yhteen, siitä syntyy iso joki.

Pahas jieggâ ko Imelist luovâi, te juoigâstij. 
Kun paha henki Jumalasta luopui, niin se joikasi.

Talle pääččiđ kalga, ko páčáduvâst lii.       
Silloin ampua pitää, kun on ampumamatkan päässä.

Tuorrum kappeer ordo vázzá, ullosiäpulâs jievjáin vuájá.  
Nuppulakki syyspeuraa pyytää, villakaulus valkolla ajaa.

Apijdis mield säplig-uv viisijd.                    
Kykyjensä mukaan hiirikin piipittää.

Ij kihheen rigo uáđimáin.                            
Ei kukaan rikastu nukkumalla.

Ij muorâ ovttáin časkemáin viirâ.                
Ei puu yhdellä lyönnillä kaadu.

Iä puohah lah almaah, kiäh puuvsâid aneh. 
Eivät kaikki ole miehiä, jotka housuja pitävät.

Kal tot pottâ máttát pääččiđ.                     
Kyllä perse opettaa ampumaan.

Kuumpi tuárvi ij lah kuássin.
Suden "tarpeeksi" ei ole koskaan.

Riges ij suáláád, mut váldá.  
Rikas ei varasta, vaan ottaa.

Vääldi talle säplig kiddâ, ko vuágun roškáá!
Ota hiiri silloin kiinni, kun se koloon livahtaa!

Piärgu tot lii jieš!
Liha se on itse!

Matti Morottaja

Maassâd pajas