Kuten elämässä yleensä, vallitsee “paikannimipiireissäkin” eräänlainen “sukupolvien välinen kuilu” ja tämä piirre paikannimissä tekee niistä lähes käyttökelvottomia sanan varsinaisessa merkityksessä. Paikannimethän ovat syntyneet sen vuoksi, että niiden käyttäjät tietäisivät aina puhuvansa samoista asioista ja paikoista. Itse paikannimen pitäisi ohjata kulkijaa, kuten tekee Ákšujuvnjälmkuoškâ 'Aksujoensuunkoski'. Nimi itsessään jo kertoo, että Aksujoessa tottakai on suu, mutta sen kohdalla Kaamasjoessa on myös koski. Niin tekee myös nimi Piergivärjäävrih 'Pierkivaaranjärvet'. Kulkija tietää, että Pierkivaaran lähellä on vähintään kaksi järveä.

Appellatiivipohjaisissa paikannimissä nimien oma kerronta toimii kohtalaisen hyvin, vaikka nimi olisi satojakin vuosia vanha, mutta kun mennään henkilönimiin, onkin asia aivan toinen. Nammijärven eteläpäässä on saari nimeltään Maarit já Anttii Váábu jävillyevláássáš ´Maaretin ja Antin Valpun jäkälälavalaassa´. Nimi siis kertoo sen, että järvessä on pieni saari, jossa Maaretilla ja Antin Valpulla on ollut jäkälälava, mutta ei yhtään enempää. Päätellä toki voimme, että he ovat todennäköisesti nostaneet jäkälääkin kyseisestä saaresta, mutta täysin varmoja emme kuitenkaan voi olla. Siihen loppuu nimen kerronta ja eteen ilmaantuu mainittu “sukupolvien välinen kuilu.”

Laassan nimen taustaa

Aikalaisilleen nämä henkilöt olivat varmaan hyvinkin tuttuja, mutta nykypäivän ihmisille heidän persoonansa onkin jo epäselvä. Tiedämme vain sen, että Valpun isä oli Antti, mutta Maaretista meillä on tiedossa vain hänen etunimensä. Päättelemällä toki voimme päästä ainakin Antin Valpun jäljille, kun tiedämme, missä hän on paikannimeensä vaikuttanut. Todennäköisesti hän on asunut juuri Nammijärvellä ja se jo pienentää haarukkaa huomattavasti.

Tiedämme, että Nammijärven suunnalla asui lähinnä Sarreja ja Morottajia. Siis tutkimme tätä kahta sukua. Morottajan suvusta ei löytynyt yhtään Valpua, jonka isä olisi ollut Antti, mutta Sarren suvusta löytyi kaksi potentiaalista ehdokasta. Lähempi tarkastelu osoitti, että vuonna 1860 syntynyt Valpu Antintytär Sarre asui Paatsjoella, eikä siis voisi tulla kysymykseen. Sitävastoin hänen veljentyttärensä, niin ikään Valpu Antintytär Sarre asui Nammijärvellä ja oli syntynyt vuonna 1892. Siis tässä olisi etsimämme henkilö mitä todennäköisimmällä varmuudella.

Paikannimen ajoittaminen

Niinpä voimme päätellä tämän paikannimen iäksi korkeintaan 100 vuotta. Ja ikäänkuin vahvistukseksi asialle saamme tietää vielä, että hän avioitui vuonna 1915 Heikki Matinpoika Wallen kanssa ja muutti Hiiriniemeen asumaan. Todennäköisesti hän on ollut jäkälännostopuuhissaan nuorena tyttönä ennen avioitumistaan ja muuttamistaan Hiiriniemeen, sillä eihän olisi ollut mitään järkeä lähteä Hiiriniemestä kymmenen kilometrin päähän Nammijärven saareen nostamaan jäkälää, kun sitä varmaan siihen aikaan löytyi lähempääkin. Lisäksi Heikki Matinpoika Wallella, joka oli jäänyt leskeksi v. 1913, oli viisi pientä lasta, eikä Valpulla heidän äitipuolenaan olisi senkään vuoksi ollut aikaa lähteä Nammijärvelle. Valpulla ja Heikillä oli ainakin yksi yhteinen tyttölapsi ja kuten arvata saattaa, oli tyttärenkin nimi Valpuri.

Ylitsepääsemätön sukupolvien välinen kuilu tulee eteen, kun mennään vanhoihin ja suuriin nimiin, kuten Aanaar Inari, Njiävđám Näätämö, Lemmee Lemmenjoki, Ucjuuhâ Utsjoki, Kärigâsnjargâ Karigasniemi, Vääččir Vätsäri, jne. Toki olettamuksia on näidenkin paikannimien etymologiasta olemassa, mutta ainakin toistaiseksi ne ovat jääneet vielä oletuksen asteelle.

Ilmari Mattus